Ympäristömyrkyt ovat ihmisen luontoon tuomia aineita, jotka eivät ole hyväksi eliöille. Aineen myrkyllisyys on joskus riippuvainen aineen pitoisuudesta eli määrästä, mutta jotkin aineet ovat aina myrkyllisiä. Myrkyllisiä aineita ovat esimerkiksi raskasmetallit ja halogenoidut hiilivedyt. Aineiden liukenevuus, pysyvyys, rikastuminen luonnossa ja muuntuminen joksikin toiseksi aineeksi sekä useampien aineiden yhteisvaikutus määrittävät sitä, miten myrkyllinen jokin aine on. Hiilivety on hiili- ja vetyatomeista koostuva yhdiste, hiili ja vety ovat myös useimpien orgaanisten yhdisteiden rakenneosia. Hiiliyhdisteet hajoavat helposti, mutta jos vetyatomeita korvataan halogeeneilla, yhdiste muuttuu hitaasti hajoavaksi tai hajoamattomaksi. Halogeeneja ovat kloori, fluori ja bromi. Tunnetuin halogenoitu klooriyhdiste on hyönteismyrkkynä käytetty DDT, diklooridifenyylitrikloorietaani, jonka käyttö on useimmissa maissa jo kielletty. Myös PCB eli plyklooratut bifenyylit kuuluu näihin aineisiin. Dioksiineja taas muodostuu poltettaessa orgaanista materiaalia kloorin läsnäollessa. Dioksiineja muodostuu myös liikenteessä. Halogenoidut hiilivedyt kertyvät ravintoketjussa etenkin eläinten maksaan. Raskasmetallit ovat kemiallisesti pysyviä aineita ja ekologisesti hyvin liikkuvia. Kadmium, arsenikki, nikkeli ja sinkki kulkeutuvat luonnossa helposti. Lyijy, elohopea, kromi ja kupari vaativat hapettomia olosuhteita kulkeutuakseen ravintoketjussa. Tsernobylin ydinvoimalaonnettomuuden jälkeen 1986 luonnon ja Itämeren radioaktiivisten aineiden määrä nousi huimasti. Radioaktiiviset aineet, kuten Cesium 137, ovat melko pysyviä eli niiden puoliintumisaika on pitkä ja ne kertyvät ravintoketjussa. Itämeren sedimentteihin eli pohjaan on kertynyt ympäristömyrkkyjä, sieltä ne voivat siirtyä takaisin Itämeren ravintoverkkoon. Kun pohja muuttuu hapettomaksi, voivat jotkut raskasmetallit muuttua liukoiseen muotoon ja vapautua veteen. Vaikka DDT:n pitoisuudet Itämeren eliöissä ovat viimeaikoina laskeneet, PCB:n ja dioksiinien pitoisuudet ovat nousseet. Ihmisen toiminnasta mereen joutuvat aineet jaotellaan päästölähteen mukaan pistekuormitukseen ja hajakuormitukseen. Pistekuormitus tulee tehtaista, voimaloista, jätevedenpuhdistamoista ja asutuskeskuksista. Hajakuormituksen lähteet ovat maataloudessa, haja-asutuksessa, liikenteessä ja kalanviljelyssä. Jokainen meistä voi vaikuttaa ihmisen aiheuttamaan sekä piste- että hajakuormitukseen kulutusvalinnoillaan ja osallistumalla kansalaistoimintaan. Kyllin ei voi myöskään korostaa liikenteen vähentämisen merkitystä myös näiden päästöjen torjunnassa.
|
