Merenkulku Itämeressä on yhtä vanhaa kuin itse meri, jo kivikautiset kalliopiirrokset kertovat alusten tärkeydestä. Friisiläiskauppiaiden aikana 700- ja 800-luvuilla syntyivät mereiset kauppatiet ja ensimmäiset kauppasatamat. Samaan aikaan ruotsalaiset idän viikingit avasivat kauppatiet Venäjän jokia myöten itämaihin asti. Reitit lähtivät Laatokalta joko Dnepria pitkin Mustallemerelle tai Volgaa pitkin Kaspianmerelle; reittien varteen kehittyi ruotsalaisten siirtokuntia ja satamia. Viikinkiajan kukoistaessa kauppatiet olivat kovassa käytössä, mutta ne hylättiin noin 970 ja Bysantin kanssa kauppaa alettiin käydä Keski-Euroopan jokien kautta. Viikinkien laivat olivat merikelpoisia limisaumaisia laivoja. Tuhatluvun alussa hansaliitto toi Itämerelle uudenlaiset alukset. Samaan aikaan rautakausi Euroopassa päättyi, noin vuoteen 1050 mennessä, tuolloin lähes kaikki skandinaavitkin oli käännytetty kristinuskoon. Kauppareittejä pitkin eteni tavaran, kristinuskon, tieteen ja taiteen ohella 1340-luvulla myös musta surma, rutto, joka tappoi kolmasosan Euroopan asukkaista. Laivanrakennustaito hyppäsi huikeasti eteenpäin 1400-luvulla, kun laivojen rungot suurenivat ja kuljetuskyky kasvoi, mastojen määrä nousi yhdestä kolmeen tai neljään. Keula- tai suurmastot varustettiin raakapuilla, jotta voitiin käyttää useita päällekkäisiä purjeita. Keskiajan sanotaan päättyneen 1450-luvulla, jolloin alkoi renessanssi. 1500-luvulta eteenpäin Itämeren vesiliikennettä rajoittivat tapulisäännökset ja liikenteen ohjautuminen niiden myötä tapulikaupunkeihin. 1700-luvulla vain Turulla, Helsingillä ja Haminalla (myöhemmin Loviisalla) oli täydet tapulioikeudet eli lupa harjoittaa vientikauppaa. Siksi pohjanmaan terva kuljetettiin Tukholman kautta. 1700- ja 1800-luvuilla Itämerelle olivat ominaisia purjelaivat. Turun Forum Marinum museossa on esillä Suomen vanhin säilynyt purjelaiva. Se rakennettiin 1887 Göteborgissa ja se on maailman ainoa säilynyt valtameriä purjehtinut puurunkoinen kolmimastoparkki. Turussa on myös uudempaa purjerahtilaivastoa. Reilun kaupan rahtilaivan m/s Estellen kotisatama on Turku. Nykyisin liikenne niin Itämerellä kuin muillakin merillä on painottunut konttiliikenteeseen. Suomen puoleiselle Itämerelle omaleimaisinta on transitoliikenne eli Venäjältä pääosin Kotkan ja Haminan satamien kautta muualle Eurooppaan menevä kauttakulkuliikenne. Toinen tunnusomainen piirre on vilkas autolauttaliikenne. Transitoliikenteessä liikkuu ympäristölle hyvinkin vaarallisia aineita ja vilkas autolauttaliikenne häiritsee ympäristöä. Vaikka Suomen satamiin ei yksipohjaisille öljynkuljetuslaivoilla ole asiaa, ne voivat edelleen ottaa lasteja Baltian maista ja Venäjältä. Myös voimakkaasti kasvava huviveneily uhkaa luonnon ympäristöä muuttamalla vesikasvillisuutta, lisäämällä ravinteita ja roskaantumista. Itämeren ympärivuotisen merenkulun ja Suomen ulkomaankaupan kannalta jäänmurtajien ottaminen käyttöön reilut sata vuotta sitten oli ratkaisevan tärkeää. Suomeen ensimmäinen murtaja saapui Hankoon talvella 1888-89. Murtaja turvasi Suomen ympärivuotisen viennin Hangosta Eurooppaan ja Ruotsiin. 1920-luvulla Suomella on oli neljä murtajaa, jotka avustivat laivoja Helsinkiin, Kotkaan, Raumalle ja Poriin. Perämeren talviliikenne aloitettiin Suomessa talvella 1971-72. Nykyisin Suomen kaikki satamat voidaan pitää auki ankarinakin talvina.
|
