Etusivulle
Itämeren yleispiirteet
Itämeren historia
Lajisto ja elinympäristöt
Itämeri ja ihminen
Meriluonnon harrastaminen
Aaltojen alla -kirja
Lisätietoja


 

VIRON LUONNONSUOJELUN HISTORIA



Virossa luonnonsuojelu sai alkuunsa vuonna 1297, kun Tanskan kuningas Erik Menved kielsi hakkuut Tallinnan lähisaarilla. Rauhoituksen tarkoitus oli kuitenkin turvata luonnon hyödyntäminen tulevaisuudessa.

Baltian maiden ensimmäinen varsinainen luonnonsuojelualue perustettiin vuonna 1910 Riian Luonnontutkimuksen Seuran ja erityisesti F.E. Stollin ehdotuksesta Vaikan saarille, joka kuuluu nykyään Vilsandin kansallispuistoon Saarenmaalle. Luonnonsuojelualueen syntyyn vaikutti vahvasti myös eurooppalaisen luonnonsuojelun uranuurtajan, saksalaisen professorin Hugo Conwentzin kirja Luonnonmuistomerkkien suojelusta (1904).

Viron itsenäistyttyä Luonnontutkijoiden Seuraan perustettiin luonnonsuojelunosasto. 1920- luvuilla perustettiin monta suhteellisen pientä luonnonsuojelualuetta, jotka kaikki ovat nykyäänkin suojeltuja. Luonnonsuojelu ja luonnonsuojelualueiden rauhoitus pääsivät kuitenkin kunnolla vauhtiin vasta vuonna 1935, kun Viroon saatiin ensimmäinen luonnonsuojelulaki. Vuoteen 1940 mennessä oli perustettu 17 suojelualuetta.

Sota ja neuvostovalta peruuttivat luonnonsuojelun tehtävät. Vasta Stalinin kuoleman jälkeen luonnonsuojelun virallinen asema tunnustettiin taas yhteiskunnassa. V.I. Leninkin oli sanonut, että sosialismi poikkea kapitalismista luonnonvarojen kestävän käyttämisen ja luonnon huolellisen suojelun osalta. Leninin sanat eivät kuitenkaan toteutuneet – luonnonsuojelualueet tulivat tavallaan neuvostovallan julkisivuksi, sen sijaan neuvostoaika jätti perinnöksi kehnon vesiensuojelun, surkean jätehuollon, energialaitteiden aiheuttamat ilmansaasteet, lukuisia neuvostoarmeijan saastuttamia maa-alueita ja kelvottomasti rakennettuja asuinympäristöjä. Neuvostoaikainen tehoton maankäyttö kuitenkin säästi metsiä, niittyjä ja muita elinympäristöjä. Siksi Virossa on jäljellä aarniometsiä, jotka ovat hävinneet suurimmasta osasta Eurooppaa jo aikoja sitten. Huomattava osa säilyneistä aarniometsistä on suojeltu.

Vuonna 1955 perustettiin Viron Tiedeakatemian Luonnonsuojelukomitea, jolla oli tärkea asema luonnonsuojelun suunnittelussa. Sen johtajana toimi prof. Erik Kumari – yksi tärkeimmistä neuvostoaikaisen luonnonsuojelun henkilöistä.

Viro oli ensimmäinen neuvostovalta, jossa laadittiin varsinainen luonnonsuojelulaki vuonna 1957. Samana vuonna perustettiin muutamia luonnonsuojelualueita, josta tärkeimmät ovat Vilsandi, Viidumäe, Matsalu ja Nigula. Perustettiin myös neuvostovallan luonnonsuojeluhallitus, nykyisen ympäristöministeriön edelläkävijä.

1960-luvuilla laadittiin Moskovassa laaja soiden ojitusohjelma. 1970-luvulla syntyi prof. Viktor Masingin johtama liike, joka vaati soiden suojelua niiden ekologisten arvojen ja ainutlaatuisuuden takia. Liikkeen toiminnan tuloksena yli 30 isoa rämettä ja suoaluetta suojeltiin.

Neuvostoaikana luonnonsuojelu oli poliittisen vastustuksen keino ja siksi hyvin suosittua. Vuonna 1966 perustetulla Luonnonsuojelun Seuralla oli huippuvuosina yli 90 000 jäsettä. Luonnonsuojelun Seuran puhenjohtaja oli koko neuvostokauden Jaan Eilart. Myös “Eesti Loodus”-lehden painomäärä oli neuvostoaikana ennätyksellisen suuri, suurimmillaan 70 000.

Lahemaan kansallispuisto perustettiin vuonna 1971. Kansallispuistoon kuuluu sekä kulttuurimaisemaa että koskemattomia metsiä ja suoalueita.

Vuodet 1987–1990 olivat Viron Vihreän liikkeen kulta-aikaa. Luonnonsuojelu oli hyvä keino puuttua poliittisiin kysymyksiin, joihin ei muuten voinut kajota. Tuolta ajalta on peräisin monen virolaispoliitikon yllättävän laaja ympäristötietous.

Itsenäisyyden palauttamisen jälkeen Viro on kiinnittänyt paljon huomiota luonnonsuojeluun. Luonnonsuojelua koskevat lait säädettiin suhteellisen nopeasti. Kokonaan uusi luonnonsuojelulaki astui voimaan vuonna 1994. Uudessa laissa on säädetty myös yksityismaiden luonnonsuojelusta. Nykyään Virossa on neljä kansallispuistoa – edellä mainittu Lahemaa, Karulan kansallispuisto (perustettu 1993, pinta-ala 10 318 hehtaaria) Etelä-Virossa, Soomaan kansallispuisto (perustettu 1993, pinta-ala 36 700 hehtaaria) suojelee Keski-Virossa ja Vilsandin kansallispuisto (perustettu 1993, pinta-ala 16 657 hehtaaria) Saaremaalla. Kansallispuistojen ohella on merkittäviä suojelualueita. Niistä kuuluisin on kansainvälisesti tunnettu Matsalun kosteikkoalue. Virossa toimii myös tehokkaita ympäristöjärjestöjä, esimerkiksi Viron perinnemaisemayhdistys ja Viron Luonnon Säätiö.




>> Sivun alkuun