Etusivulle
Itämeren yleispiirteet
Itämeren historia
Lajisto ja elinympäristöt
Itämeri ja ihminen
Meriluonnon harrastaminen
Aaltojen alla -kirja
Lisätietoja


 

REHEVÖITYMINEN



Rehevöityminen tarkoittaa biologisen tuotannon nousua. Itämeri on rehevöitynyt, koska siihen on päässyt jatkuvasti liikaa ravinteita sen vesimäärään ja veden vaihtuvuuteen nähden. Typen ja fosforin vähyys on luonnonoloissa rajoittanut Itämeren rehevöitymistä. Nyt näitä ravinteita tulee mereen ilmasta, jätevesistä ja kalanviljelylaitoksista. Esimerkiksi liikenteen typpipäästöt ovat vain kasvaneet, maatalous puolestaan edelleen tuottaa fosforipäästöjä.

Kun meri alkaa rehevöityä, nousee aluksi kasviplanktonin määrä. Kasviplankton sitoo ravinteita, vettä ja hiilidioksidia ja tuottaa happea. Siksi kasviplanktonin määrä kasvaa, kun ravinteet lisääntyvät. Kun kasviplanktonin määrä on suurimmillaan, sanotaan että levä kukkii. Tällöin meri on vihreää, ruskeaa tai sinivihreää. Joskus etovaa leväpuuroa.

Kun meri rehevöityy, ruovikot tihentyvät merenlahdissa ja sisäsaaristojen vesikasvit lisääntyvät,lajisto muuttuu, lajimäärä laskee, pohjat liettyvät, kasvillisuusvyöhykkeet madaltuvat, eläinplankton runsastuu ja kalasaaliit kasvavat, mutta kalasto muuttuu särkikalavaltaiseksi. Erityisesti ahdinparta ja muut rihmalevät lisääntyvät ja rakkolevä katoaa. Rehevöitymisen seurauksena meren pohjalle laskeutuu entistä enemmän hajotessaan happea kuluttavaa kuollutta eliöstöä, lopulta hapettomat alueet syvänteissä kasvavat. Myös meren virkistyskäyttö muuttuu. Uiminen jopa myrkyllisen sinilevän seassa ei ole miellyttävää, veneilijääkin haittaa leväpuuron haju. Ranta-asukkaat eivät voi päästää kotieläimiään (lehmät, lampaat, koirat) meren rannalle, koska myrkyllinen sinilevä voi tappaa ne.

Vaikka Itämeren valuma-alueen ravinnekuormitus on vähentynyt viimeisen reilun kymmenen vuoden aikana, meri toipuu hyvin hitaasti myös sisäisen kuormituksen takia. Kun kasvanut ravinnemäärä on lisännyt levien kasvua, osa leviin sitoutuneista ravinteista painuu meren pohjaan kuolleen levän mukana. Pohjassa hajottajat hyödyntävät levää ja kuluttavat samalla happea. Jos happi loppuu, pohjaan varastoituneet ravinteet vapautuvat uudelleen kiertoon ja kiihdyttävät taas meren tuotantoa. Laivaliikenne sekin osaltaan kiihdyttää rehevöitymistä: laivojen aiheuttamat aallot ja potkurivirtaukset nostavat ravinteita pohjasta pintaan.




>> Sivun alkuun