Saastumisessa ympäristölle haitallisia aineita joutuu ihmisten toimesta ilmaan, maaperään tai veteen. Itämeri on maailman saastuneimpia meriä. Se on saastunut paitsi sinne jokien mukana tulevien valumavesien haitta-aineiden myötä, myös sinne upotettujen tai laskettujen jätteiden takia. Esimerkiksi Itämeren kalojen dioksiinipitoisuudet ovat jo hälyttävän korkeat. DDT, PCB ja dioksiinit ovat erittäin hitaasti hajoavia yhdisteitä, jotka kertyvät eliöiden rasvakudoksiin ja rikastuvat ravintoverkossa. Ympäristömyrkyt aiheuttavat mm. epämuodostumia kaloille ja heikentävät äyriäisten saalistamiskykyä. Orgaanisten klooriyhdisteiden takia myös merikotkat ja Itämeren hylkeet ovat kärsineet lisääntymishäiriöistä. Raskasmetalleja (esim. elohopea, kadmium, kupari, lyijy ja nikkeli) on joutunut Itämereen teollisuuslaitosten päästöjen mukana ja hajakuormituksena. Raskasmetallit vaikuttavat eliöiden kasvuun, lisääntymiseen ja aktiivisuuteen. Raskasmetalleja on kertynyt Itämeren sedimentteihin ja jokien pohjakerrostumiin, joista ne voivat siirtyä takaisin Itämeren ravintoverkkoon. Esimerkiksi pohjan muuttuminen hapettomaksi voi muuttaa raskasmetalliyhdisteet liukoiseen muotoon ja vapauttaa niitä veteen. Laivaväylien ja satama-alueiden ruoppaukset ja ruoppausjätteen läjitykset pöllyttävät pohjaan kertyneitä raskasmetalleja takaisin veteen. Radioaktiivia aineita Itämereen on joutunut ilmakehässä suoritettujen ydinkokeiden ja Tsernobylin ydinvoimaonnettomuuden takia. Vuonna 2002 hyväksytyn Itämeriohjelman mukaan toimia tarvitaan rehevöitymisen torjumiseksi, vaarallisten aineiden aiheuttamien riskien vähentämiseksi, Itämeren käytön haittojen vähentämiseksi, luonnon monimuotoisuuden säilyttämiseksi ja lisäämiseksi, ympäristötietoisuuden parantamiseksi sekä tutkimuksen ja seurannan kehittämiseksi. Ohjelman tavoitteena on, että vaarallisten aineiden päästöt Itämereen tunnetaan ja aineiden pitoisuuksista ja vaikutuksista on käytettävissä niiden tärkeysjärjestyksessä tapahtuvaksi vähentämiseksi riittävät tiedot. Vaarallisten aineiden päästöt eivät saa uhata Itämeren eliöyhteisöitä tai ihmisen terveyttä. Itämeressä ja eliöyhteisössä jo esiintyvien pysyvien, kertyvien ja myrkyllisten aineiden pitoisuudet pyritään laskemaan lähelle tausta-arvoja luonnonaineiden osalta ja lähelle nollaa synteettisten aineiden osalta. Suomessa on käytössä noin viisituhatta vaaralliseksi luokiteltua ainetta. Itämeri-ohjelma löytyy täältä. Ympäristöviranomaiset valvovat teollisuudessa ja yhdyskuntien jätehuollossa olevia saastumisen lähteitä. Kuitenkin jokainen meistä voi osaltaan torjua Itämeren saastumista lajittelemalla jätteensä huolellisesti. Esimerkiksi paristot ja muut ongelmajätteet kuuluvat ongelmajätekeräykseen eivätkä kaatopaikoille.
|
