|
Kun suunnittelet hankkeesi, päätä ensin tutkimuksen aihe. Laadi sitten tutkimussuunnitelma eli se, miksi teet tutkimusta, miten, milloin ja missä. Tee selkeät kysymykset, joihin haluat löytää tutkimuksesi avulla vastaukset. Hanki tarvittavat välineet ja apulaiset. Tutkimushanke voi olla lyhyt, vaikka kalalajien selvittäminen omassa rannassasi. Tai hanke voi jatkua koko kesän tai jopa useita vuosia. Voit vertailla tämän laiturin vieressä kasvavia kasveja toiseen laituriin ja pohtia syitä eroihin. Voit seurata rannan muuttumista, katsoa mitä kasveja kasvaa rannalla keväällä, mitä kesällä ja syksyllä. Onko kasveja tänä vuonna enemmän kuin viime vuonna? Onko ilmestynyt uusia lajeja tai kadonnut vanhoja? Tai voit kerätä yleiseltä rannalta roskia vaikkapa kerran kahdessa viikossa ja vertailla, mitä milloinkin löytyy. Voit tutkia, mitkä roskat ajelehtivat mereltä ja mitkä ovat rannalla kulkijoiden jättämiä. Hankkeen toteutuksessa on tärkeää kirjoittaa kaikki hankkeeseen liittyvät havainnot huolellisesti tutkimuspäiväkirjaan. Havaintojen keräämiseksi tarvitset kenttäkelpoiset muistiinpanovälineet. Pinnan yläpuolella tavallinen ruutuvihko ja lyijykynä riittävät mainiosti. Valkoiselle muovilevylle voit kirjoittaa ja piirtää tavallisella lyijykynällä myös sateessa ja jopa veden alla. Kirjoita tiedot suoraan muovilevylle, mistä ne voidaan siirtää edelleen paperivihkoon tai tietokoneelle. Sen jälkeen levy pyyhitään pyyhekumilla puhtaaksi. Muovilaatuja on erilaisia. Valitse sellainen, johon lyijykynä tarttuu levyä karhentamatta. Käytä muovirunkoista, teroitettavaa lyijykynää. Kun hankkeesi on valmis, voit muistiinpanojen avulla laatia siitä raportin. Siinä kerrot mitä teit, missä, milloin ja miksi ryhdyit juuri tähän hankkeeseen. Sitten kuvailet huolellisesti, mitä olet saanut selville ja mitä ajatuksia tai parannusehdotuksia hankkeesi on synnyttänyt. Esimerkiksi suunnitelman rannan käytöstä tai mitä uusia tutkimuksia aiheesta pitäisi tehdä. Jos joku asia on mennyt toisin kuin suunnittelit, kuvaile se erityisen tarkasti. Näytteenotto
Rakkolevänäytteenottoa
Tarkemmin meren tilaa voit seurata ottamalla näytteitä. Näytteenottoa varten on kehitetty erilaisia noutimia. Joillakin voit ottaa vesinäytteitä, toisilla taas pyydystää planktonia tai kaloja ja toisilla ottaa näytteitä pohjasta tai kasveista. Monia lajeja on jopa mahdotonta tunnistaa ilman tarkempia tutkimuksia pinnalla. Näytteenottomenetelmää valittaessa ratkaisevaa on kerättävien lajien lisäksi pohjan laatu ja se, onko näytteenotto laadullista (kvalitatiivista) vai määrällistä (kvantitatiivista). Määrällisessä näytteenotossa saadaan haluttujen tutkimuskohteiden kaikki yksilöt tarkasti tunnetusta osasta tutkimusympäristöä, esimerkiksi kaikki rakkolevät neliömetriltä merenpohjaa. Laadullisessa näytteenotossa puolestaan pyritään saamaan ainakin yksi havainto kaikista tutkittavista lajeista. Kasveja, eläimiä, pohjamateriaalia tms. kerätään pussiin tai purkkiin käsin tai lapiolla, haavilla, pinseteillä tai muilla apuvälineillä. Keräämällä saadaan useimmiten laadullisia näytteitä, esimerkiksi kasveja tunnistusta varten. Levien ja pienten pohjaeläinten vedenalaiseen keräämiseen käyvät parhaiten pinsetit ja vaaleista, yhteen liitetyistä filmipurkeista tehty näytepurkkisarja. Veneestä, rannalta tai laiturilta toimiessasi voit ottaa levänäytteitä haralla, mutta tällöin et voi olla varma, saatko kaikki lajit mukaan näytteeseen. Kerääminen voi olla myös määrällistä, jos kerätään kiviä talteen ja tutkitaan niiden pinnalla olevia eläimiä ja kasveja tai jos kerätään tietyltä alalta talteen tietyn kasvi- tai eläinlajin kaikki yksilöt. Ota kuitenkin huomioon näytteenottoa suunnitellessasi, että merestä ottamasi kasvit ja eläimet yleensä kuolevat tai ainakin häiriintyvät sen seurauksena. Älä siis kerää harvinaisia tai uhanalaisia lajeja, vaan tyydy tutkimaan niitä muilla keinoilla. Tutkimusala
0,5x0,5 m ruutu on helppo käsitellä
Jotta voisit kunnolla verrata ja käyttää havaintojasi, pitää niiden tekopaikka ja -aika sekä ympäristöolosuhteet määritellä huolellisesti. Tärkeitä tekijöitä ovat avoimuus aaltojen vaikutukselle, veden suolapitoisuus, pohjan laatu ja syvyys. Näytteenottopaikan tarkka sijainti on myös hyvä selvittää, jotta voit toistaa näytteenottosi esimerkiksi eri vuodenaikoina. Näytteenotto- tai havaintoalueen pinta-ala on myös tärkeää tietää, mikäli työsi vaatii määrällistä näytteenottoa tai havainnointia. Näytteenottopaikan sijainnin määrittämiseen tarvitset kartan, kompassin ja mittanarua tai -nauhaa. Pitkää mittanauhaa tarvitset veden alla sijaitsevan näytteenottopaikan etäisyyden määrittämiseen rannalta tai muusta lähtöpisteestä. Merkitse tutkimuslinjan alkupää ja suunta huolellisesti muistiin, kiinnitä mitta siihen ja vedä mittanauha linjan suuntaan. Etäisyyksien ja syvyyksien perusteella voit piirtää rannan profiilin ja tietää tarkasti havaintosi tai näytteesi sijainnin. Voit esimerkiksi asettaa linjan tasaiselle hiekkapohjalle ja laskea sen oikealla puolella 1 metrin sisäpuolella olevat hietatokon pesät. Sijoittamalla linja eri paikkoihin, voit verrata hietatokon pesien tiheyksiä. Voit valmistaa uppoavasta aineesta 1 x 1, 0,7 x 0,7 tai 0,5 x 0,5 metrin kokoisen neliön muotoisen kehikon, jonka sisältä teet havaintojasi. Näin voit vaikkapa tutkia, mitä leviä kasvaa eri syvyyksillä juuri tässä paikassa. Siirtämällä tutkimuslinja vaikkapa avoimemmalle rannalle, voit verrata avoimuuden vaikutusta levien esiintymiseen.
|
