Etusivulle
Itämeren yleispiirteet
Itämeren historia
Lajisto ja elinympäristöt
Itämeri ja ihminen
Meriluonnon harrastaminen
Aaltojen alla -kirja
Lisätietoja


 

ITÄMEREN ERITYISET LAJIT



Laji on luonnon monimuotoisuuden toinen perusyksikkö, toinen on elinympäristö. Jokainen laji on ainutkertainen ominaisuuksien yhdistelmä, joka on sopeutunut juuri omaan ympäristöönsä. Samanaikaisesti toiset lajit kuolevat sukupuuttoon ja uusia syntyy. Nykyisin maapallon eliölajeja uhkaa ihmiskunnan aiheuttama kiivas sukupuutto.

Itämeri on mannerlaatan päällä, siksi se on matala. Talvisin Itämerta peittää jää, idässä ja pohjoisessa 4–6 kuukautta, Pohjanlahdella ja Suomenlahdella 2–4 kuukautta. Itämeren vesi on suolapitoisuuden mukaan kerrostunutta, suolaisin vesi on alimpana. Makeaa vettä valuu Itämereen noin 250 joesta ja suolaista vettä Tanskan salmista. Itämeri on myös varsin nuori meri, eikä siihen ole ehtinyt kehittyä omaa, murtoveteen erikoistunutta lajistoa. Niinpä Itämeren lajimäärä on niukka, mutta yksilöitä ja eloperäistä ainesta on paljon.

Itämeressä elää murtovesilajien lisäksi kahdentyyppisiä eliöitä: mereisiä ja makean veden lajeja. Osa eliöstä on peräisin Itämeren eri aikakausilta, näitä sanotaan reliktilajeiksi. Itämeren omat lajit eli endeemiset lajit muodostavat erikoisen eliöryhmän, näitä ovat esimerkiksi Öölannin päivännouto (Helianthemum oelandicum) ja Pohjanlahdenlauha (Deschampsia bottnica). Itämereen myös tulee jatkuvasti uusia lajeja, näitä sanotaan tulokaslajeiksi. Ekspansiivisiksi lajeiksi sanotaan lajeja, jotka laajentavat esiintymisaluettaan. Tällaisia ovat esimerkiksi merimetso (Phalacrocorax carbo) ja joutsen (Cygnus cygnus ja Cygnus olor).




>> Sivun alkuun