Selkärangattomat eläimet Selkärangattomiin pohjaeläimiin perehtyminen auttaa ymmärtämään meren toimintaa. Alkuun pääset keräämällä rannalta simpukankuoria, mutta syvemmällä elävien otusten katsomiseen tarvitset jonkinlaisen noutimen. Voit käyttää rannalta tai veneestä varrellista tai köyden varassa heitettävää haavia tai haraa pohjamateriaalin keräämiseen. Luuppi tai mikroskooppi auttaa pienten pohjaeläinten tarkastelussa. Myös kynä ja paperia tai kamera ovat avuksi. Niillä saat kirjoitettua ja kuvattua löydöksesi. Sukeltajat voivat havaita levien seassa ryömivät ja uivat leväkatkat tai syvemmällä pohjalla kulkevat suuret kilkit. Kaikkia eläimiä ei voi nähdä luonnossa, vaan ne pitää ensin saada esiin piiloistaan. Useimmat eläimet elävät korkeintaan 10 cm pohjan sisällä, hiekkapohjilla joskus 20 cm syvällä. Saat ne esiin kaivamalla pienellä puutarhalapiolla pohjaa puuvillaiseen kassiin, jonka kuljetat pinnalle. Seulo kassin sisältö lävikössä sopivina annoksina ja poimi esiin tulevat eläimet pinseteillä purkkeihin tarkasteltaviksi. Vedenalaista työtä helpottaa, jos keräyskassin suu on pingotettu auki. Levien joukossa piileskelevät pienet eläimet voit myös tuoda näytteiden mukana pintaan. Aseta levien päälle sopivan kokoinen haavi ja irrota levät alustastaan puukolla tai lastalla. Sulje irronnut materiaali haaviin ja tuo pinnalle. Säilytä näyte merivedessä. Ota näytettä vähän kerrallaan vaaleapohjaiselle lautaselle ja poimi eläimet pinseteillä erikseen. Samalla voit myös tunnistaa näytteessä olevat levälajit. Kirjaa havainnot muistiin, voit vertailla erilaisten levien seassa esiintyviä eläinlajeja keskenään. Kalat Kalojen liikkeitä vedessä voi tutkia esimerkiksi vesikiikarin avulla. Kalat kaihtavat laitesukeltajia päivän valossa, mutta snorklaamalla niitä pääsee katsomaan lähempää. Kalojen tarkkailu on kuitenkin antoisinta yösukelluksen aikana. Tällöin kalat eivät säiky sukeltajia ja paikka, joka päivällä näyttää tyhjältä onkin kaloja täynnä! Kaloja voi harrastaa myös kalastamalla ja onkimalla. Kalastuspäiväkirjan avulla kalastukseen tullee tutkimuksellisia piirteitä. Voit verrata saaliitasi erilaisissa paikoissa ja eri aikoina sekä verrata niitä tietoihin veden lämpötilasta ja näkösyvyydestä. Jokamiehen oikeuksien perusteella onkia ja pilkkiä saa vapaasti. Muulla tavalla kalastavien tulee maksaa valtion kalastuksenhoitomaksu ja hankkia vesialuekohtainen kalastuslupa. Sukelluskalastus on oivallinen tapa kohottaa kuntoa ja oppia tuntemaan vedenalaista luontoa. Välineinä ovat maski, snorkkeli, räpylät, märkäpuku, painovyö, harppuuna ja kalasumpulla varustettu pintapoiju. Leikkiin ei kuitenkaan ole syytä ryhtyä omin päin, vaan kysyä neuvoa kokeneemmilta harrastajilta. Suomalaisten sukelluskalastajien yhteystietoja saa parhaiten Sukeltajaliitto ry:stä (p. (09) 3481 22 58). Akvaario tuo kalojen ja muiden vesieläinten liikkeet ja vedenalaiset kasvit sisätiloihin. Suuria akvaarioita on esimerkiksi Kotkan Maretariumissa, Helsingissä Linnanmäellä Merimaailmassa ja Harakan luontokeskuksessa, Tampereella Särkänniemessä on delfinaario. Espoon Villa Elfvikissä on erikoinen kuiva-akvaario, jossa vedenalainen tunnelma luodaan vesilinssillä. Vaasan Terranova tarjoaa digitaalisen akvaarion avulla elämyksiä kalojen liikkeistä. Jos vierailut suurten akvaarioiden tai rantojen äärellä eivät riitä, voit hankkia kotiin oman akvaarion. Jos haluat Itämerta muistuttavan akvaarion, rankenna murtovesiakvaario. Linnut Vesiluontoon kuuluvat myös linnut. Niitä voit harrastaa monella tavalla. Toiset lintuharrastajat keräilevät lajihavaintoja eli bongailevat lintuja. Jotkut maalaavat tai valokuvaavat lintuja. Joillekin lintuharrastus on akateemisen tarkkaa ja tutkijat käyttävät näiden lintuharrastajien havaintoja tutkimuksissaan. Lintuharrastuksen aluksi kannattaa hankkia hyvä lintukirja, pieni ruutuvihko havaintojen kirjaamista varten ja ehkä kiikarikin. Lintujen muutto on osa vuodenaikojen vaihtelua ja monet haluavat päästä mukaan muuttoon. Jos et voi kiitää syksyllä lintujen perässä etelään ja keväällä takaisin, voit seurata ohi lentävien lintujen menoa korkealta paikalta, josta näkyy kauas. Tätä lintujen päivämuuton seurantaa sanotaan staijaukseksi. Eniten lintuja muuttaa aamuhämärissä, mutta muuttajia riittää koko päiväksi. Muuttavia lintuja voi katsella paljain silminkin, mutta kiikari ja kaukoputki auttavat määrittämään muuttajan lajilleen. Osan muuttolinnuista voit tunnistaa äänen avulla ja seurata yöllä muuttavia lintuja kuuntelemalla hiljaisessa paikassa taivaalta kantautuvia ääniä. Kun haluat määrittää linnun lajin, katso ja kirjoita vihkoosi, minkä kokoinen, muotoinen ja värinen lintu on; paina mieleesi tai piirrä lentokuvio ja lentokuva sekä linnun tapa liikkua maastossa. Esimerkiksi osa sorsalinnuista sukeltaa kokonaan ja osa vain puoliksi. Linnun voit tunnistaa myös laulun ja muun ääntelyn perusteella näkemättä lintua lainkaan. Elinympäristö ja vuodenaika antavat viitteitä lajista. Vihkoon kirjatut havainnot linnuista auttavat määrittämään lintujen lajit kirjojen tai asiantuntijoiden avulla. Samalla voit vuosittain seurata minä päivänä esimerkiksi isokoskelot saapuvat rantavesiin kalastamaan. Villejä lintuja ei saa pyydystää, mutta osallistumisesta lintujen rengastuksiin voit kysellä Helsingin yliopiston eläinmuseon rengastustoimistosta. Nisäkkäät Hylkeet ovat herättäneet ihmiset suojelemaan Saimaata ja Itämerta. Suloiset, inhimillisen oloiset olennot luodoilla lojumassa käyvät jokaisen sydämeen. Harmaahylje on lisääntynyt viimeaikoina niin paljon, että sellaisen havaitseminen Suomen rannikolla veneiltäessä on melko varmaa. Norppa on edelleen harvinainen ja hyvin uhanalainen. Myös pyöriäisen voi tavata Itämerellä.
|
