Etusivulle
Itämeren yleispiirteet
Itämeren historia
Lajisto ja elinympäristöt
Itämeri ja ihminen
Meriluonnon harrastaminen
Aaltojen alla -kirja
Lisätietoja


 

PELAGIAALI



Pelagiaalin muodostavat avoin vesi ja sen eliöt. Kasviplankton on meriekosysteemin perustuottaja, sitä syö eläinplankton, mm. hankajalkaiset, jota puolestaan syövät esimerkiksi massiaiset, silakat ja kilohaili sekä monien kalalajien poikaset. Kuollut orgaaninen aines taas joko sedimentoituu tai hajottajat palauttavat sen ravinteita kiertoon. Valkokatka, makkaramato, kilkki, monisukasmato ja Itämeren simpukka käyttävät ravinnokseen kuollutta orgaanista ainesta. Näitä puolestaan syövät kalat. Lisäksi kilkki syö monisukasmatoja. Tässä avoimen syvän veden ekosysteemissä on keväällä kasviplanktonin tuotantohuippu. Auringonvaloa on paljon, samoin talven aikana hajottajaeliöiden veteen tuottamia ravinteita eivätkä kasviplanktonia syövät kalat ole kylmässä vedessä kovin aktiivisia. Pikkuhiljaa kasviplanktonin tuotanto kuluttaa ravinteet ja vesien lämmetessä sinilevät alkavat yleistyä. Syksyllä, kun vesi jälleen sekoittuu, kasviplanktonia voi jälleen olla runsaasti kunnes päivät lyhenevät ja valon vähäisyys rajoittaa kasviplanktonin kasvua.

Vapaan veden ravintoketjun on toisaalta edellä kuvattu piilevistä hankajalkaisten kautta kaloihin kulkeva ketju, toisaalta ketju kulkee bakteereista alkueläimiin. Mikrobisilmukassa bakteerit käyttävät hyväkseen veteen liuennutta orgaanista ainetta. Bakteereja puolestaan syö kaikkein pienin eläinplankton, joka puolestaan on isompien plankton eläinten ravintoa. Mikrobisilmukka on tärkeämpi ravinteiden pyörittäjä runsasravinteisessa ympäristössä ja lämpimänä keskikesänä, piileväpohjainen ravintoketju puolestaan vähäravinteisessa ympäristössä.



Pelagiaali






>> Sivun alkuun